Kuva:https://en.wikipedia.org/wiki/Quark

Kvarkit 

Kvarkit ovat elementaaripartikkeleita, jotka ovat hadronien, kuten protonien ja neutronien, perusrakenteita. Ne ovat yksi kuudesta perustavanlaatuisesta fermionityypistä, joita kutsutaan myös perushiukkasiksi. Kvarkit liittyvät läheisesti leptoneihin, toiseen fermioniluokkaan, johon kuuluvat elektronit, myonit ja tau-partikkelit sekä niiden neutriinot.

Kvarkkeja on kuusi erilaista "makua" eli tyyppiä, joita kutsutaan seuraavasti:

1. Ylös-kvarkki (up)
2. Alas-kvarkki (down)
3. Outo-kvarkki (strange)
4. Viehättävä-kvarkki (charm)
5. Pohja-kvarkki (bottom, myös nimellä beauty)
6. Huippu-kvarkki (top, myös nimellä truth)

Jokaisella kvarkilla on anti-kvarkki, jolla on vastakkainen sähkövaraus. Kvarkit vuorovaikuttavat keskenään vahvan ydinvoiman välityksellä, joka on yksi neljästä perusvoimasta fysiikassa. Vahva ydinvoima toimii kvarkkien välillä värikytkennän kautta, joka on kvarkkien ominaisuus, joka ei liity väriin tavallisessa merkityksessä. Värikytkentä sisältää kolme väriä: punainen, vihreä ja sininen sekä niiden anti-värit.

Kvarkit eivät koskaan esiinny yksinään luonnossa, vaan ne ovat aina sidoksissa muihin kvarkkeihin tai anti-kvarkeihin. Tätä ilmiötä kutsutaan värikonfinoitumiseksi. Yleisimmin kvarkit muodostavat kolmen kvarkin yhdistelmiä, joita kutsutaan baryoneiksi (esimerkiksi protonit ja neutronit), tai kvarkin ja anti-kvarkin pareja, jotka muodostavat mesoneita.

Kvarkkiteoria ja kvarkkien olemassaolo ennustettiin ensimmäisen kerran 1960-luvulla fyysikoiden Murray Gell-Mannin ja George Zweigin toimesta. Kvarkkien olemassaolo vahvistettiin kokeellisesti 1970-luvulla, ja siitä lähtien kvarkit ovat olleet keskeinen osa hiukkasfysiikan standardimallia.